Siirry sisältöön

Tavat ja suunnittelu

Lukusuunnitelma: kertausten ajoitus ennen koetta

Miten oppiminen toimii · Julkaistu · Näyttö: Kohtalainen · Tietoa oppaasta

In English: Exam study plan: planning your reviews before an exam

Lukusuunnitelma kannattaa rakentaa koepäivästä taaksepäin, koska kertausten paras väli riippuu siitä, kuinka pitkään asia pitää muistaa. Laajassa tutkimuksessa, jossa aines kerrattiin kerran, paras väli piteni päivinä mutta lyheni osuutena kokeeseen jäävästä ajasta, kun koe siirtyi kauemmas [1]. Testaa itseäsi joka kertauskerralla, opiskele uudelleen se, mikä meni väärin, ja testaa sitä uudelleen, kunnes jokainen asia palautuu mieleen oikein [2][3].

Moni tietää, että opiskelu kannattaa jakaa usealle kerralle. Sen sovittaminen todelliseen koepäivään on kuitenkin oma kysymyksensä: montako kertausta, kuinka kaukana toisistaan ja mitä kullakin kerralla pitäisi tehdä? Tutkimus tarjoaa tähän kaksi hyödyllistä palaa. Laaja tutkimus näyttää, miten opiskelun ja kertauksen välisen tauon paras pituus riippuu siitä, milloin tietoa tarvitaan. Toistuvaa uudelleenoppimista (engl. successive relearning) koskeva tutkimus taas näyttää, mikä tekee kertauskerrasta hyödyllisen. Tässä artikkelissa molemmat kootaan esimerkkisuunnitelmaksi, ja samalla näytetään, missä näyttö loppuu ja valistunut arvailu alkaa.

Miksi aloittaa koepäivästä?

Koska kertausten paras väli riippuu siitä, kuinka pitkään asia pitää muistaa. Eräässä laajassa tutkimuksessa yli 1 350 aikuista opetteli verkossa 32 vähän tunnettua tosiasiaa. He kertasivat ne yhden kerran, enintään kolmen ja puolen kuukauden tauon jälkeen, ja tekivät loppukokeen viikosta vuoteen kertauksen jälkeen [1]. Kun opiskeluaika pidettiin samana, paras väli piteni sitä mukaa kuin koe siirtyi kauemmas, mutta osuutena kokeeseen jäävästä ajasta se lyheni. Testissä, jossa vastaus piti muistaa itse, tutkijoiden arviot olivat suunnilleen nämä:

  • koe viikon päästä kertauksesta: paras väli noin 3 päivää (noin 40 % kokeeseen jäävästä ajasta)
  • viiden viikon päästä: noin 8 päivää (noin 23 %)
  • kymmenen viikon päästä: noin 12 päivää (noin 17 %)
  • vuoden päästä: noin 4 viikkoa (noin 8 %)

Tutkimusartikkelin oma tiivistelmä kertoo saman: paras väli pieneni noin 20–40 prosentista, kun koe oli viikon päässä, noin 5–10 prosenttiin, kun koe oli vuoden päässä. Aika lasketaan tässä kertauksesta kokeeseen, ei siitä päivästä, jona asiaan tutustuit ensimmäisen kerran. Tutkijoiden mukaan opiskeluajan jakamisen suunnittelu alkaa siitä, että päätät, kuinka pitkään haluat asian muistaa [1]. Hajautettua harjoittelua käsittelevä artikkeli kuvaa tutkimuksen tarkemmin.

Suunnittelun kannalta tärkeitä havaintoja on vielä kaksi. Hyvästä välistä oli paljon enemmän hyötyä, kun koe oli kauempana: välittömään kertaamiseen verrattuna paras väli tuotti viikon päästä tehdyssä kokeessa noin 10 % enemmän muistettuja tosiasioita ja viiden viikon ja vuoden välillä tehdyissä kokeissa noin 60–110 % enemmän. Lisäksi liian pitkä väli oli paljon pienempi virhe kuin liian lyhyt. Tutkituilla väleillä muistaminen parani jyrkästi parhaaseen väliin asti ja heikkeni sen jälkeen vain loivasti [1][4].

Pylväskaavio: paras kertausväli piteni noin 3:sta 27 päivään kokeen siirtyessä 7:stä 350 päivän päähän, mutta lyheni 43 %:sta 8 %:iin viiveestä.

Paras kertausväli kokeen ajankohdan mukaan: päivinä pidempi, osuutena lyhyempi (Cepeda ym. 2008)

Paras väli ensimmäisen opiskelukerran ja yhden kertauksen välillä sellaisena kuin Cepeda ja kollegat (2008) interpoloivat sen aineistostaan, kun loppukoe tehtiin 7, 35, 70 tai 350 päivää kertauksen jälkeen. Päivinä paras väli piteni kokeen siirtyessä kauemmas (muistamistestissä noin 3, 8, 12 ja 27 päivää), mutta osuutena kokeeseen jäävästä ajasta se lyheni (noin 43 %, 23 %, 17 % ja 8 %). Tunnistamistestissä parhaat välit olivat hieman lyhyempiä, ja siksi artikkeli antaa viikon päässä olevalle kokeelle vaihteluvälin. Yksi kertaus ja 32 tietokilpailutyyppistä tosiasiaa, osallistujina yli 1350 aikuista. Luvut ovat ryhmien keskiarvoja, eivät aikataulu sinulle.

Aineisto: Cepeda, Vul, Rohrer, Wixted ja Pashler (2008), Psychological Science 19(11), s. 1099. [1]

Luvut taulukkona
Paras kertausväli kokeen ajankohdan mukaan: päivinä pidempi, osuutena lyhyempi (Cepeda ym. 2008)
Aika kertauksesta loppukokeeseenParas väli päivinä: muistamistestiParas väli päivinä: tunnistamistestiParas väli osuutena kokeeseen jäävästä ajasta: muistamistestiParas väli osuutena kokeeseen jäävästä ajasta: tunnistamistesti
7 päivää31,643 %24 %
35 päivää8723 %19 %
70 päivää121017 %14 %
350 päivää27258 %7 %
  • Tekijät interpoloivat nämä parhaat välit aineistostaan kuutiosplineillä ja antavat ne likiarvoina. Tutkituista väleistä parhaita olivat muistamistestissä 1, 11, 21 ja 21 päivää ja tunnistamistestissä 1, 7, 7 ja 21 päivää.
  • Välittömään kertaukseen verrattuna paras väli paransi muistamista neljällä viiveellä 10 %, 59 %, 111 % ja 77 %.
  • Jokainen osallistuja kertasi kerran. Useamman kertauksen aikataulu näiden osuuksien varassa ulottaa tuloksen tutkitun alueen ulkopuolelle.

Päteekö sääntö usealle kertaukselle?

Tuo tutkimus ei kerro sitä: jokainen osallistuja kertasi vain kerran, joten prosenttien soveltaminen kertausten sarjaan vie tulokset tutkitun alueen ulkopuolelle. Kiinteitä välisarjoja, kuten ”1-3-7-14”, arvioidaan hajautettua harjoittelua käsittelevässä artikkelissa.

Muut havainnot paikkaavat aukkoa. Laaja katsaus hajauttamisen vaikutuksesta kielellisen aineksen muistamiseen päätyi siihen, että opiskelun jakaminen eri päiville on parempi kuin sen ahtaminen yhteen istuntoon ja että kuukausia tarvittavan tiedon kohdalla paras väli on todennäköisesti selvästi yli vuorokauden [5].

Kun samoja asioita palautetaan mieleen useita kertoja, hajauttamisen kokonaismäärällä on suuri merkitys. Sillä, pitenevätkö välit, pysyvätkö ne samoina vai lyhenevätkö ne, ei sen sijaan ole keskimäärin ollut luotettavaa vaikutusta [6][7]. Valtaosa tästä näytöstä on peräisin laboratoriotutkimuksista, joissa opeteltiin sanapareja [7]. Tutkimuksessa, jossa hajauttamisen kokonaismäärä ja sen kuvio erotettiin toisistaan, kaikki välit mahtuivat yhteen istuntoon ja olivat minuutteja, eivät päiviä [6]. Eräässä tutkimuksessa välit olivat päiviä: vieraan kielen sanastoa harjoiteltiin neljän viikon ajan. Kahdeksan viikkoa myöhemmin tehdyssä loppukokeessa pitenevät välit ja tasavälit olivat yhtä hyviä, vaikka pitenevillä väleillä sanat muistettiin harjoitteluviikkojen aikana paremmin [8]. Monen tutkimuksen tulokset yhdistänyt katsaus löysi lisäksi heikon ja epävarman viitteen siitä, että pitenevistä väleistä voisi olla hyötyä, kun samaa asiaa testataan monta kertaa [7]. Usean kertauksen suunnitelmassa prosentteja voi siis käyttää karkeana ohjeena välien pituudelle, eikä välien kuviota tarvitse hioa.

Mitä kertauskerralla pitäisi tehdä?

Toistuva uudelleenoppiminen antaa tähän selvän vastauksen. Testaa itseäsi aineksesta, tarkista jokainen vastaus, opiskele uudelleen se, mikä meni väärin, ja yritä noita kohtia uudelleen, kunnes jokainen on palautunut mieleen oikein. Toista sama myöhemmillä kerroilla muina päivinä [2][3]. Oikean vastauksen näkeminen on erityisen tärkeää virheen jälkeen. Eräässä sanaparitutkimuksessa oikean vastauksen näyttäminen väärän vastauksen jälkeen lisäsi huomattavasti sitä, mitä viikon päästä muistettiin, kun taas oikean vastauksen jälkeen annetulla palautteella ei ollut juuri merkitystä [9]. Epäonnistunutkin yritys voi auttaa oppimaan, kun oikea vastaus tulee perässä [10].

Tutkimussarjassa, johon osallistui 533 opiskelijaa, ensimmäisellä opiskelukerralla kertyneillä ylimääräisillä oikeilla vastauksilla oli paljon merkitystä ennen uudelleenoppimista, mutta etu kutistui sitä mukaa kuin uudelleenoppimiskertoja lisättiin. Uudelleenoppimiskerrat puolestaan paransivat paljon sitä, mitä muistettiin yhdestä neljään kuukautta myöhemmin, ja siihen riitti suhteellisen vähän lisäharjoittelua. Tutkijat ehdottivat, että kukin käsite palautetaan ensimmäisellä kerralla oikein mieleen kolmesti ja opetellaan sitten uudelleen kolme kertaa pitkin väliajoin [11]. Oikeilla yliopistokursseilla opiskelijat vastasivat kurssin tenteissä vähintään 10 % paremmin kysymyksiin näin opituista käsitteistä kuin kysymyksiin käsitteistä, joita he opiskelivat omalla tavallaan. Opiskeluaikaa ei kuitenkaan vakioitu, sillä vertailukäsitteille ei ollut määrätty harjoittelua [12][13]. Näitä tutkimuksia käsitellään tarkemmin artikkelissa siitä, kuinka monta kertaa asia pitää kerrata.

Tutkijoiden omasta oppaasta saa kaksi käytännön vinkkiä [3]. Uudelleenoppiminen nopeutuu: kahdeksasta kymmeneen pitkää määritelmää, joiden opettelu vie aluksi 30–40 minuuttia, saattaa ensimmäisellä uudelleenoppimiskerralla viedä noin 15 minuuttia ja seuraavalla alle viisi. Lisäksi omat vastaukset kannattaa tarkistaa tiukasti, sillä jos lasket väärän tai puoliksi oikean vastauksen oikeaksi, asia voi pudota harjoittelusta liian aikaisin.

Millainen neljän viikon suunnitelma voisi olla?

Tässä on yksi tapa yhdistää nämä havainnot aiheisiin, joihin tutustut ensimmäisen kerran neljä viikkoa ennen koetta, olipa edessä tentti, ylioppilaskoe tai pääsykoe. Se on edellä kuvatusta tutkimuksesta koottu esimerkki, ei aikataulu, jota kukaan olisi testannut kokonaisuutena.

  1. Päivä 1. Opiskele aines ja testaa sitten itseäsi, kunnes saat jokaisen keskeisen asian palautettua mieleen, mieluiten kolme kertaa [11].
  2. Noin viikkoa myöhemmin. Ensimmäinen uudelleenoppimiskerta: testaa itseäsi kaikesta ennen kuin katsot mitään, opiskele uudelleen se, mikä meni väärin, ja testaa nuo kohdat uudelleen, kunnes jokainen menee oikein.
  3. Noin viikkoa sen jälkeen. Toinen uudelleenoppimiskerta samalla tavalla.
  4. Noin viikkoa sen jälkeen. Kolmas uudelleenoppimiskerta.
  5. Päivää tai kahta ennen koetta. Lyhyt itsetesti kaikesta, jotta näet, mikä vaatii vielä työtä.

Esimerkki neljän viikon lukusuunnitelmasta

Tutkimuksista koottu esimerkki, ei testattu aikataulu

Esimerkki neljän viikon lukusuunnitelmasta — Tutkimuksista koottu esimerkki, ei testattu aikataulu
MilloinKertaMitä teet
Päivä 1Ensimmäinen opiskelukertaOpiskele aines ja testaa sitten itseäsi, kunnes saat jokaisen keskeisen asian palautettua mieleen, mieluiten kolme kertaa.
Noin päivä 8Ensimmäinen uudelleenoppimiskertaTestaa itseäsi kaikesta ennen kuin katsot mitään, opiskele uudelleen se, mikä meni väärin, ja testaa nuo kohdat uudelleen, kunnes jokainen menee oikein.
Noin päivä 15Toinen uudelleenoppimiskertaSama tapa: testaa, tarkista, opiskele väärin mennyt uudelleen ja testaa se uudelleen.
Noin päivä 22Kolmas uudelleenoppimiskertaSama tapa.
Päivä 26 tai 27Lyhyt itsetestiTestaa itseäsi kaikesta, jotta näet, mikä vaatii vielä työtä.
Päivä 28KoePäivä, josta suunnitelma lasketaan taaksepäin.

Artikkelin neljän viikon esimerkki päivä päivältä: ensimmäinen opiskelukerta, kolme uudelleenoppimiskertaa noin viikon välein ja lyhyt itsetesti päivää tai kahta ennen koetta. Jokainen uudelleenoppimiskerta etenee samalla tavalla: testaa itseäsi ennen kuin katsot mitään, tarkista jokainen vastaus, opiskele väärin menneet uudelleen ja testaa ne, kunnes vastaus on oikein. Suunnitelma yhdistää eri tutkimusten tuloksia, eikä kukaan ole testannut sitä kokonaisuutena. Kurssin loppupuolella tulevat aiheet saavat lyhyemmät välit.

Koottu lähteistä: Rawson ja Dunlosky (2011); Dunlosky ym. (2023), s. 83–84 ja 91; Cepeda ym. (2008). [11][3][1]

Miksi noin viikon välein? Ensimmäisen uudelleenoppimiskerran kohdalla viikon väli jättää kokeeseen noin kolme viikkoa, joten väli on noin kolmannes kokeeseen jäävästä ajasta. Se osuu tutkimuksen kahden arvion väliin: viikon päässä olevalle kokeelle noin 40 % ja viiden viikon päässä olevalle noin 23 % [1]. Myöhemmät kerrat ovat lähempänä koetta, joten yhden kertauksen luvuilla mitattuna niiden välit ovat pitkästä päästä. Saman aineiston mukaan liian pitkä väli on kuitenkin pienempi virhe kuin liian lyhyt [1]. Toistuvan uudelleenoppimisen tutkijat arvioivat, että jos kokeiden väliä on neljä viikkoa ja ainesta paljon, aikaa jää luultavasti juuri ja juuri kahdelle, ehkä kolmelle uudelleenoppimiskerralle [3]. Kolme vastaa heidän aiempaa ehdotustaan [11]. Näyttö ei puolla piteneviä välejä tasavälien sijaan [8][7]. Myös muutaman päivän välejä on käytetty: eräässä kurssitutkimuksessa harjoituskerrat olivat kahden päivän välein, ja uudelleenoppiminen voitti pelkän uudelleen lukemisen lukukauden lopussa niissä kysymyksissä, joita oli harjoiteltu [14]. Epävarmassa tilanteessa yhden kertauksen aineisto kallistuu pidempiin väleihin mieluummin kuin lyhyempiin [1].

Useimmilla kursseilla uutta ainesta tulee joka viikko, joten jokainen aihe aloittaa oman kiertonsa, ja samalla kerralla voi kerrata useita aiheita. Myöhään tulevat aiheet saavat lyhyemmät välit: viimeisellä viikolla vastaan tulevan aineksen kohdalla päivän tai kahden päästä tehty kertaus sopii edellä kuvattuun suuntaukseen, jossa parhaan välin osuus kasvoi, kun kokeeseen jäävä aika lyheni.

Milloin lukeminen kannattaa aloittaa?

Mikään tutkimus ei anna aloituspäivää, eikä sellaista anneta tässäkään. Tutkimus kertoo kuitenkin suunnan. Toistuvan uudelleenoppimisen tutkijat arvioivat, että jos kokeiden väliä on neljä viikkoa ja ainesta paljon, aikaa jää luultavasti juuri ja juuri kahdelle, ehkä kolmelle uudelleenoppimiskerralle [3]. Mitä lähempänä koe on, sitä lyhyempi on kertausten paras väli [1], ja hajauttamisesta on hyötyä vielä silloinkin, kun aikaa on vain muutama päivä [5]. Kun aloittaa aiemmin, uudelleenoppimiskertoja mahtuu useampia ja niiden väliin jää pidempiä taukoja.

Entä jos koe on parin päivän päässä tai tietoa tarvitaan pidempään?

Muutamankin päivän aikana hajauttamisesta on hyötyä. Kun koe oli vuorokauden tai muutaman viikon päässä, yhden päivän tauko kahden opiskelukerran välillä tuotti keskimäärin paremman tuloksen kuin sekuntien tai minuuttien tauko [5]. Kun koe oli lähellä, hajauttaminen vaikutti laajassa tutkimuksessa kuitenkin vähiten, ja sen tekijät varoittavat, että lyhyeen aikaan ahdettu opiskelu tuottaa todennäköisesti aluksi hyvän osaamisen, joka ei kestä [1]. Tätä vaihtokauppaa käsitellään artikkelissa siitä, miksi pänttääminen pettää.

Jos koe ei ole päätepiste, koska myöhempi koe rakentuu sen varaan tai tarvitset tietoa työssäsi, suunnittele pidemmän aikavälin mukaan. Laajan tutkimuksen tekijät arvioivat, että jos tiedon haluaa säilyttää useita vuosia, vähintään useiden kuukausien päästä tehty kertaus todennäköisesti kannattaa hyvin [1]. Yhdeksän vuoden tutkimuksessa neljä oppijaa opetteli vieraan kielen sanastoa. Kolmetoista uudelleenoppimiskertaa 56 päivän välein jätti yhdestä viiteen vuotta myöhemmin muistiin suunnilleen yhtä paljon kuin 26 kertaa 14 päivän välein [15]. Jokainen kerta jatkui, kunnes sanat osattiin taas, joten pidemmät välit merkitsivät myös enemmän harjoittelua kerralla. Neljän oppijan tutkimuksena tulos on havainnollistus eikä todiste.

Mitä tutkimus ei sano

  • Millainen aikataulu sopii juuri sinulle. Luvut ovat ryhmien keskiarvoja aikuisista, jotka opettelivat tietokilpailutyyppisiä tosiasioita, käsitteiden määritelmiä ja sanastoa. Sinulle parhaat välit riippuvat siitä, milloin tarvitset tietoa [1], ja ehkä myös aineksesta ja siitä, kuinka hyvin opit sen ensimmäisellä kerralla. Niitä tuo tutkimus ei vaihdellut.
  • Toimiiko neljän viikon suunnitelma. Sitä ei ole testattu. Parhaan välin prosentit perustuvat yhteen kertaukseen [1], ja niiden venyttäminen useaan kertaukseen on perusteltu arvaus.
  • Että pitenevät välit voittaisivat tasavälit [6][8][7].
  • Montako kertaa tiettyä koetta varten pitää kerrata. ”Kolme plus kolme” on peräisin käsitteiden opettelua koskevista tutkimuksista [11], ja tutkijoiden mukaan sitä, kuinka paljon uudelleenoppimista hyvin pitkäkestoinen muistaminen vaatii, ei ole vielä tutkittu järjestelmällisesti [3]. Kun opeteltiin ratkaisemaan tehtäviä eikä muistamaan käsitteitä, yksi tutkimussarja havaitsi vain pienen hyödyn [16].
  • Että ymmärrys syvenisi. Kurssitutkimuksessa, jossa opiskeluaika vakioitiin, selvä etu näkyi kysymyksissä, joita opiskelijat olivat harjoitelleet. Uusissa tai toisin muotoilluissa kysymyksissä etu oli pieni eikä tilastollisesti luotettava [14]. Vuoteen 2023 mennessä tutkijat laskivat oikeilta kursseilta vain muutaman tutkimuksen, ja useimmat niistä olivat heidän omalta tutkimusryhmältään [3].
  • Milloin olet juuri unohtamassa. Hyöty jakautuu laajalle välien kirjolle, erityisesti pidempien välien puolelle [1].

Lähteet

Kaikki oppaan lähteet

  1. [1] Cepeda, N. J., Vul, E., Rohrer, D., Wixted, J. T., & Pashler, H. (2008). Spacing effects in learning: A temporal ridgeline of optimal retention. Psychological Science, 19(11), 1095–1102. koe · doi.org/10.1111/j.1467-9280.2008.02209.x
  2. [2] Rawson, K. A., & Dunlosky, J. (2022). Successive relearning: An underexplored but potent technique for obtaining and maintaining knowledge. Current Directions in Psychological Science, 31(4), 362–368. katsaus · doi.org/10.1177/09637214221100484
  3. [3] Dunlosky, J., Greve, M., Badali, S., Wissman, K. T., & Rawson, K. A. (2023). Successive relearning: An introduction and guide for educators. In C. E. Overson, C. M. Hakala, L. L. Kordonowy, & V. A. Benassi (Eds.), In their own words: What scholars and teachers want you to know about why and how to apply the science of learning in your academic setting (pp. 83–93). Society for the Teaching of Psychology. kirjan luku · teachpsych.org
  4. [4] Cepeda, N. J., Coburn, N., Rohrer, D., Wixted, J. T., Mozer, M. C., & Pashler, H. (2009). Optimizing distributed practice: Theoretical analysis and practical implications. Experimental Psychology, 56(4), 236–246. koe · doi.org/10.1027/1618-3169.56.4.236
  5. [5] Cepeda, N. J., Pashler, H., Vul, E., Wixted, J. T., & Rohrer, D. (2006). Distributed practice in verbal recall tasks: A review and quantitative synthesis. Psychological Bulletin, 132(3), 354–380. meta-analyysi · doi.org/10.1037/0033-2909.132.3.354
  6. [6] Karpicke, J. D., & Bauernschmidt, A. (2011). Spaced retrieval: Absolute spacing enhances learning regardless of relative spacing. Journal of Experimental Psychology: Learning, Memory, and Cognition, 37(5), 1250–1257. koe · doi.org/10.1037/a0023436
  7. [7] Latimier, A., Peyre, H., & Ramus, F. (2021). A meta-analytic review of the benefit of spacing out retrieval practice episodes on retention. Educational Psychology Review, 33(3), 959–987. meta-analyysi · doi.org/10.1007/s10648-020-09572-8
  8. [8] Kang, S. H. K., Lindsey, R. V., Mozer, M. C., & Pashler, H. (2014). Retrieval practice over the long term: Should spacing be expanding or equal-interval? Psychonomic Bulletin & Review, 21(6), 1544–1550. koe · doi.org/10.3758/s13423-014-0636-z
  9. [9] Pashler, H., Cepeda, N. J., Wixted, J. T., & Rohrer, D. (2005). When does feedback facilitate learning of words? Journal of Experimental Psychology: Learning, Memory, and Cognition, 31(1), 3–8. koe · doi.org/10.1037/0278-7393.31.1.3
  10. [10] Kornell, N., Hays, M. J., & Bjork, R. A. (2009). Unsuccessful retrieval attempts enhance subsequent learning. Journal of Experimental Psychology: Learning, Memory, and Cognition, 35(4), 989–998. koe · doi.org/10.1037/a0015729
  11. [11] Rawson, K. A., & Dunlosky, J. (2011). Optimizing schedules of retrieval practice for durable and efficient learning: How much is enough? Journal of Experimental Psychology: General, 140(3), 283–302. koe · doi.org/10.1037/a0023956
  12. [12] Rawson, K. A., Dunlosky, J., & Sciartelli, S. M. (2013). The power of successive relearning: Improving performance on course exams and long-term retention. Educational Psychology Review, 25(4), 523–548. koe · doi.org/10.1007/s10648-013-9240-4
  13. [13] Janes, J. L., Dunlosky, J., Rawson, K. A., & Jasnow, A. (2020). Successive relearning improves performance on a high-stakes exam in a difficult biopsychology course. Applied Cognitive Psychology, 34(5), 1118–1132. koe · doi.org/10.1002/acp.3699
  14. [14] Higham, P. A., Zengel, B., Bartlett, L. K., & Hadwin, J. A. (2022). The benefits of successive relearning on multiple learning outcomes. Journal of Educational Psychology, 114(5), 928–944. koe · doi.org/10.1037/edu0000693
  15. [15] Bahrick, H. P., Bahrick, L. E., Bahrick, A. S., & Bahrick, P. E. (1993). Maintenance of foreign language vocabulary and the spacing effect. Psychological Science, 4(5), 316–321. koe · doi.org/10.1111/j.1467-9280.1993.tb00571.x
  16. [16] Rawson, K. A., Dunlosky, J., & Janes, J. L. (2020). All good things must come to an end: A potential boundary condition on the potency of successive relearning. Educational Psychology Review, 32(3), 851–871. koe · doi.org/10.1007/s10648-020-09528-y

Opas on yleistietoa oppimisen tutkimuksesta opiskelijoille, ei lääketieteellistä neuvontaa.