Miksi pänttääminen tuntuu toimivan ja miksi se silti pettää
Miten oppiminen toimii · Julkaistu · Näyttö: Vahva · Tietoa oppaasta
In English: Why cramming feels like it works, and why it fails
Pänttääminen tarkoittaa, että kaikki saman asian opiskelu ahdetaan yhteen rupeamaan juuri ennen koetta. Sillä voi selvitä kokeesta, joka on muutaman tunnin päässä, koska opiskelu osuu lähelle koetta [1]. Jos asiaa tarvitsee myöhemmin, hajautettu opiskelu toimii yleensä paremmin: yhdessä muistikorttitutkimuksessa vasta viimeisellä kerralla opiskellut sanat muistettiin vuorokautta myöhemmin heikommin kuin neljälle päivälle jaetut (34 % ja 54 %) [2].
Useimmat ovat päntänneet ainakin kerran. Koe on huomenna, muistiinpanot kaivetaan esiin ja ilta venyy myöhään. Usein koe tuntuu menevän ihan hyvin. Miksi muistitutkijat sitten yhä neuvovat välttämään pänttäämistä? Pänttääminen hoitaa hyvin yhden kapean tehtävän: menestymisen kokeessa, joka on vain muutaman tunnin päässä. Huonosti se sopii siihen, mitä varten useimmiten opiskellaan: että asia on hallussa vielä viikkojen tai kuukausien päästä. Ja se, miltä pänttääminen tuntuu, peittää tämän eron.
Mitä tutkijat tarkoittavat pänttäämisellä?
Tutkimuksessa pänttääminen luetaan keskitetyksi harjoitteluksi: kaikki saman asian opiskelu on ahdettu yhteen rupeamaan. Sen vastakohta on hajautettu harjoittelu, jossa sama opiskeluaika jaetaan useaan kertaan ja kertojen väliin jätetään taukoa. Pänttääminen on siis keskitettyä harjoittelua aivan kokeen alla.
Laaja katsaus, joka kokoaa yhteen 184 tutkimusartikkelia, muistuttaa aiheellisesta varauksesta. Todellinen pänttäysilta ei ole aivan sama asia kuin monien laboratoriokokeiden tiukka peräkkäinen toisto, koska illan mittaan siirrytään aiheesta toiseen ja palataan aiempaan. Arkinen kysymys onkin toinen: opiskellaanko vasta kokeen alla vai jo päiviä tai viikkoja ennen sitä [1].
Toimiiko pänttääminen oikeasti?
Osittain. Pänttääminen tekee oikein yhden asian, ajoituksen: opiskelu osuu lähelle koetta. Kun koe on vain tuntien päässä, siitä on hyötyä, eikä hyöty ole harhaa. Samassa katsauksessa tarkasteltiin tilanteita, joissa loppukoe oli enintään kahden tunnin päästä. Kun aines oli opiskeltu kahdesti ja kertojen välissä oli minuutista kolmeen tuntiin, tulokset olivat tutkimusten keskiarvona paremmat kuin silloin, kun välissä oli kahdesta päivästä neljään viikkoon [1].
Koululuokissa tehty tutkimus päätyi samaan. 191 seitsemäsluokkalaista luki luonnontieteellisen tekstin ja sitten saman tekstin uudelleen, joko heti tai viikon kuluttua. Kun heitä testattiin muutama minuutti toisen lukukerran jälkeen, heti uudelleen lukeneet muistivat enemmän [3].
Hyöty tulee läheisyydestä kokeeseen, ei siitä, että asiaa toistetaan ilman minkäänlaista taukoa. Laboratoriotutkimuksissa on verrattu tauotonta toistoa siihen, että toistojen väliin jää kunkin tutkimuksen lyhin kokeiltu tauko, kun kokonaisopiskeluaika pidetään samana. Tauko tuotti paremman tuloksen kaikissa 271 vertailussa 12:ta lukuun ottamatta, myös silloin, kun testi tehtiin vain muutaman minuutin kuluttua. Useimmissa näistä vertailuista muistia testattiin kymmenen minuutin sisällä, ja vain seitsemässä yli viikon päästä [1].
Jos siis ainoa tavoitteesi on koe seuraavan tunnin tai kahden aikana, myöhään venyvä rupeama voi riittää. Jo seuraavana päivänä näyttö alkaa kuitenkin kallistua opiskelun hajauttamisen puolelle. Verkossa tehdyssä muistikorttitutkimuksessa sanat, joita opiskeltiin vasta viimeisellä kerralla ennen testiä, muistettiin noin vuorokautta myöhemmin heikommin (34 %) kuin sanat, joiden opiskelu oli jaettu neljälle päivälle (54 %). Kutakin sanaa harjoiteltiin molemmissa ryhmissä yhtä monta kertaa [2].
Mikä menee myöhemmin pieleen?
Pänttäämällä opittu haalistuu yleensä nopeammin. Luokkatutkimuksessa ne, jotka lukivat tekstin heti uudelleen ja joita testattiin viikon kuluttua, muistivat tekstistä noin puolet niin monta asiaa kuin ne, jotka lukivat tekstin heti uudelleen ja joita testattiin jo muutaman minuutin päästä. Viikon päästä uudelleen lukeneilla kahden testiajankohdan tulokset olivat suunnilleen samat [3].
Laaja katsaus havaitsi myös, että paras tauko opiskelukertojen välillä kasvaa sen mukaan, kuinka pitkään asia pitää muistaa. Kun testi oli minuutin sisällä, alle minuutin tauot toimivat parhaiten. Kun testiin oli puoli vuotta tai enemmän, parhaiten toimivat kuukauden tai sitä pidemmät tauot [1].
Muistikorttitutkimuksen kolmeen kokeeseen osallistui yhteensä 70 opiskelijaa, ja 90 %:lla heistä hajautettu harjoittelu tuotti paremman tuloksen kuin keskitetty [2]. Alan merkittävä katsaus arvioi kymmenen yleistä opiskelutekniikkaa, ja vain kaksi sai korkean hyödyllisyysarvion: hajautettu harjoittelu ja harjoitustestaus [4].
Useimpaan oppimiseen liittyy jokin ”myöhemmin”: koko lukukauden kattava loppukoe, seuraava kurssi, joka rakentuu tämän varaan, tai työ, jossa taitoa tarvitaan. Pänttääminen tähtää lähellä olevaan kokeeseen, ei näihin.
Onko pänttääminen sitten haitallista aivoille? Tämän artikkelin tutkimukset mittaavat unohtamista ja suoriutumista testeissä, eivät aivoille koituvaa haittaa.
Miksi pänttääminen tuntuu niin tehokkaalta?
Opiskellessa pystyt tuntemaan vain sen, kuinka helpolta aines tuntuu sillä hetkellä. Kun käyt asian uudelleen läpi sen ollessa vielä tuoreena mielessä, läpikäynti tuntuu sujuvalta ja tutulta. Hajautetussa harjoittelussa kertojen välissä ehtii unohtua vähän, joten jokainen paluu voi tuntua työläämmältä, ja työläys tuntuu siltä kuin oppisi vähemmän. Alla kuvatun maalaustutkimuksen tekijät päättelivät, että peräkkäin esittäminen ilmeisesti synnytti tunteen sujuvasta oppimisesta [5].
Sama virhearvio toistuu tutkimuksesta toiseen. Yhdessä kokeessa 120 opiskelijaa opetteli tunnistamaan 12 taiteilijan maalaustyylit. Osan taiteilijoista maalaukset näytettiin peräkkäin, toisten taas sekoitettuina muiden taiteilijoiden töiden joukkoon. Opiskelijoista 78 % menestyi paremmin sekoitettuina näytettyjen taiteilijoiden kohdalla, mutta 78 % sanoi peräkkäin näyttämisen auttaneen yhtä paljon tai enemmän. Näin he arvioivat vielä senkin jälkeen, kun olivat tehneet testin [5]. Muistikorttitutkimuksessa osallistujat arvioivat ensimmäisen opiskelukerran jälkeen, kuinka hyvin muistaisivat kummankin ryhmän sanat. Niistä, jotka arvioivat jommankumman tavan paremmaksi, 72 % uskoi keskitetyn harjoittelun toimineen paremmin, vaikka hajautettu harjoittelu tuotti paremman tuloksen 90 %:lle kaikista osallistujista [2]. Luokkatutkimuksessa taas viikon päästä uudelleen lukeneet arvioivat oppineensa vähemmän [3].
Hajautettu esitys tuotti paremman tuloksen, mutta useimmat pitivät keskitettyä vähintään yhtä hyvänä (Kornell ja Bjork 2008)
Mitatut tulokset Kornellin ja Bjorkin (2008) kokeesta 1a, jossa 120 opiskelijaa opetteli tunnistamaan 12 taiteilijan maalaustyylit: kuuden taiteilijan maalaukset näytettiin peräkkäin (keskitetysti), muiden kuuden maalaukset muiden taiteilijoiden töiden lomassa (hajautetusti). Testissä 78 % opiskelijoista tunnisti hajautetusti esitetyt taiteilijat paremmin kuin keskitetysti esitetyt, mutta testin jälkeen 78 % sanoi keskitetyn esitystavan auttaneen yhtä paljon tai enemmän. Hajautettu tarkoitti tässä sekoittamista muiden taiteilijoiden maalausten joukkoon saman istunnon aikana, ja testi tehtiin heti opiskelun perään. Kyse on yhdestä tutkimuksesta: osuudet kuvaavat tätä opiskelijaryhmää, eivät ennusta kenenkään yksittäisen oppijan tulosta.
Aineisto: Kornell ja Bjork (2008), Psychological Science 19(6), koe 1a, s. 588. [5]
Luvut taulukkona
| Mitattu | Osuus 120 opiskelijasta |
|---|---|
| Tunnisti hajautetusti esitetyt taiteilijat paremmin | 78 % |
| Piti keskitettyä esitystä yhtä hyvänä tai parempana | 78 % |
- Testin jälkeen opiskelijoilta kysyttiin, kumpi heidän mielestään auttoi oppimaan enemmän, keskitetty vai hajautettu esitystapa. Vastausvaihtoehdot olivat keskitetty, suunnilleen sama ja hajautettu; 78 % vastasi keskitetty tai suunnilleen sama.
- Testin ensimmäisessä jaksossa, ennen kuin testin antama palaute ehti lisätä opittua, opiskelijat nimesivät oikean taiteilijan keskimäärin 61 %:lle hajautetusti ja 35 %:lle keskitetysti esitettyjen taiteilijoiden uusista maalauksista.
- Kutakin maalausta näytettiin 3 sekuntia, ja testi alkoi 15 sekunnin häiriötehtävän jälkeen.
Omat tuntemuksesi oppimisesta eivät ole hyödyttömiä, mutta helppouden tunne opiskelun aikana kertoo huonosti, mitä muistat myöhemmin. Luotettavampi keino on testata itseään tauon jälkeen ja katsoa, mitä oikeasti pystyy palauttamaan mieleen. Muistikorttitutkimuksessa arviot muuttuivat kokemuksen myötä: kun osallistujat olivat viiveen jälkeen testanneet itseään kummankin ryhmän sanoilla, he arvioivat hajautetun harjoittelun tehokkaammaksi [2].
Entä jos koe on jo huomenna?
Edellä kuvatut tutkimukset kertovat, mitä yleensä tapahtuu, mutta eivät anna suunnitelmaa kokeen edelliseksi illaksi. Kun koe oli vain minuuttien tai parin tunnin päässä, lähelle koetta osuva opiskelu toimi paremmin kuin opiskelun levittäminen päiville tai viikoille [1][3]. Kun koe oli noin vuorokauden päässä, muistikorttitutkimuksen tulos kallistui jo hajauttamisen puolelle: sanat, joita opiskeltiin vasta viimeisellä kerralla, muistettiin heikommin kuin neljälle päivälle jaetut (34 % ja 54 %), ja yhtenä päivänä opiskellut sanat jäivät selvästi jälkeen alusta asti hajautetusti opiskelluista, vaikka kaikki sanat kerrattiin vielä kokeen edellisenä päivänä (34 % ja 65 %) [2]. Siitä, kannattaako yöunista tinkiä lukemisen vuoksi, kerrotaan unta ja oppimista käsittelevässä artikkelissa.
Mitä valvottu yö lisää laskuun?
Pänttäys venyy usein yöhön, ja siitä koituu toinen kustannus. Oppimisen jälkeinen uni näyttää auttavan uusien muistijälkien vakiintumisessa, mutta hyödyn suuruus riippuu siitä, mitä opittiin ja milloin nukuttiin [6].
Meta-analyysi kokosi yhteen vuosina 1970–2020 tehdyt tutkimukset, joissa osallistujat jäivät ilman unta vähintään yhden kokonaisen yön. Kun yö valvottiin ennen oppimista, uutta ainesta muistettiin myöhemmin heikommin, ja haitta oli keskimäärin kohtalaisesta suureen. Kun valvottu yö tuli vasta oppimisen jälkeen, haitta oli pienempi. Tiedoille ja sanoille se oli vielä pienempi kuin harjoitelluille taidoille, ja suurempi silloin, kun muisti testattiin ennen kuin osallistujat olivat nukkuneet palauttavat unet [7]. Tekijät muistuttavat, että useimmat tutkimukset olivat liian pieniä mittaamaan vaikutusta tarkasti ja että heikompia tuloksia saaneita tutkimuksia oli merkkien mukaan jäänyt julkaisematta. Todelliset vaikutusten suuruudet ovat siksi epävarmoja [7].
Samansuuntainen ilmiö näkyy myös laboratorion ulkopuolella. 535 yläkoulu- ja lukioikäistä nuorta piti päiväkirjaa joka päivä kahden viikon ajan kolmena eri kouluvuotena. Kun nuori oli tinkinyt yöunistaan opiskellakseen tavallista enemmän, hän kertoi seuraavana päivänä ymmärtäneensä tunnilla opetettua huonommin, ja hän raportoi todennäköisemmin vaikeuksia kokeessa tai tehtävässä [8].
Univaje voi myös peittää oman hintansa. Pienessä 44 opiskelijan tutkimuksessa koko yön valvoneet suoriutuivat kriittisen ajattelun testistä huonommin kuin nukkuneet, mutta arvioivat oman suoriutumisensa paremmaksi [9]. Unta ja oppimista käsittelevä artikkeli käy näitä havaintoja ja niiden rajoja läpi tarkemmin.
Tämä artikkeli käsittelee oppimista, ei unta terveyskysymyksenä. Omaa untasi koskevissa kysymyksissä kannattaa kääntyä lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen puoleen.
Mikä toimii paremmin kuin yksi pitkä rupeama?
Ratkaisu ei ole lisätunnit vaan samat tunnit hajautettuina. Jaa kokeeseen lukeminen useaan lyhyempään opiskelukertaan eri päiville. Yritä joka kerralla ensin palauttaa asiat mieleen ja katso vasta sitten muistiinpanoja, sen sijaan että vain lukisit ne uudelleen. Harjoitustestaus ja hajautettu harjoittelu ovat ne kaksi tekniikkaa, jotka kymmenen tekniikan katsaus arvioi hyödyllisimmiksi [4]. Mitä kauempana koe on tai mitä pidempään haluat oppimasi säilyvän, sitä pidempiä taukoja opiskelukertojen väliin voi jättää [1]. Opiskelukertojen ajoittamista koepäivän mukaan käsittelee artikkeli lukusuunnitelmasta.
Varaudu siihen, että hajautettu harjoittelu tuntuu raskaammalta ja vähemmän palkitsevalta kuin pitkä ilta muistiinpanojen parissa. Edellä kuvattujen tutkimusten valossa tuo tunne ei yksinään kerro, että harjoittelu epäonnistuu. Jos päädyt silti pänttäämään, voit palata aineistoon myöhempänä päivänä, jolloin opiskeluun tulee se tauko, joka pänttäyksestä puuttui. Älä kuitenkaan odota, että yksi läpikäynti tasoittaa tilanteen. Muistikorttitutkimuksen viimeisessä kokeessa sanat, joita oli opiskeltu vain yhtenä päivänä, jäivät selvästi jälkeen sanoista, joiden opiskelu oli hajautettu alusta asti (34 % ja 65 %), vaikka kaikki sanat käytiin uudelleen läpi testiä edeltävänä päivänä [2].
Mitä tutkimus ei sano
- Että pänttääminen olisi hyödytöntä. Kun koe on hyvin pian, opiskelun pitäminen lähellä koetta voi toimia paremmin kuin sen levittäminen viikkojen ajalle [1], ja heti uudelleen lukeminen toimi paremmin kuin viikon päästä uudelleen lukeminen testissä, joka tehtiin muutama minuutti toisen lukukerran jälkeen [3].
- Että pänttäämällä opittu pyyhkiytyisi pois. Unohtaminen on vähittäistä ja osittaista. Viikon kuluttua heti uudelleen lukeneet muistivat tekstistä yhä hieman alle puolet niin monta asiaa kuin ne, joita testattiin muutama minuutti uudelleen lukemisen jälkeen [3].
- Että hajautettu harjoittelu voittaisi joka kerta. Luokkatutkimuksessa viikon päästä uudelleen lukeneiden muistaminen pysyi vakaana, mutta viikon kohdalla he eivät selvästi menestyneet paremmin kuin heti uudelleen lukeneet [3]. Suuri osa näytöstä perustuu sanalistoihin ja sanapareihin, joita on opeteltu laboratoriossa [1].
- Mikä tauko sopii sinulle. Paras tauko riippuu siitä, kuinka pitkään asia pitää muistaa [1]. Tutkimukset kertovat ihmisryhmien keskiarvoista, eivätkä ne pysty sanomaan, mikä tauko sopii tietylle ihmiselle ja tietylle aineelle.
- Maalaustutkimus kertoo enemmän arvioista kuin pitkäkestoisesta muistista. Sen ”hajautetussa” koetilanteessa eri taiteilijoiden maalaukset sekoitettiin keskenään, ja testi tehtiin heti opiskelun perään [5]. Myöhemmässä tutkimuksessa saman taiteilijan maalausten levittäminen ajallisesti, sekoittamatta joukkoon muiden taiteilijoiden töitä, ei toiminut paremmin kuin niiden näyttäminen peräkkäin. Tämä viittaa siihen, että hyöty syntyi eri taiteilijoiden tyylien vertailusta eikä tauosta [10].
- Unta koskevilla havainnoilla on rajansa. Ne koskevat enimmäkseen kokonaan valvottuja öitä, monet tutkimuksista olivat pieniä, ja päiväkirjatutkimus osoittaa yhteyden, ei syy-seuraussuhdetta [7][8]. Vuonna 2021 julkaistussa katsauksessa todetaan lisäksi, että useita keskeisiä unta ja muistia koskevia havaintoja ei ole saatu toistettua tai ne ovat päteneet vain tietyissä oloissa [11]. Mikään tässä ei ole lääketieteellinen neuvo.
Aiheeseen liittyvät artikkelit
-
Hajautettu harjoittelu (spaced repetition)
Kun saman opiskeluajan jakaa eri päiville, opittu säilyy pidempään. Kuinka pitkiä kertausvälien kannattaa olla, ja pitääkö välien pidentyä joka kerta?
-
Osaamisen illuusiot: kun opiskelu tuntuu tehokkaammalta kuin onkaan
Tuttu ei ole sama kuin muistettu. Miksi uudelleen lukeminen ja korostaminen tuntuvat tehokkailta, mutta saavat tutkimuksissa heikon arvion.
-
Uni ja oppiminen
Mitä tutkimukset kertovat unesta ja juuri opitusta, mitä valvottu yö maksaa muistille ja mitä tiedetään kokeen edellisen yön unesta.
-
Unohtamiskäyrä
Ebbinghausin unohtamiskäyrä: miksi unohtaminen on ensin nopeaa, sitten hidasta, mitä säästö tarkoittaa ja miksi ”70 % unohtuu päivässä” on virhetulkinta.
-
Mieleen palauttaminen ja testausvaikutus
Miksi opitun palauttaminen mieleen ja vastausten tarkistus pitävät asian yleensä muistissa uudelleen lukemista pidempään: active recall tutkimuksen valossa.
-
Lukusuunnitelma: kertausten ajoitus ennen koetta
Aloita koepäivästä: kuinka pitkin välein kerrata, mitä kullakin kerralla tehdä ja esimerkki neljän viikon lukusuunnitelmasta. Mukana myös näytön rajat.
Lähteet
- [1] Cepeda, N. J., Pashler, H., Vul, E., Wixted, J. T., & Rohrer, D. (2006). Distributed practice in verbal recall tasks: A review and quantitative synthesis. Psychological Bulletin, 132(3), 354–380. meta-analyysi · doi.org/10.1037/0033-2909.132.3.354 ↩ Takaisin tekstiin
- [2] Kornell, N. (2009). Optimising learning using flashcards: Spacing is more effective than cramming. Applied Cognitive Psychology, 23(9), 1297–1317. koe · doi.org/10.1002/acp.1537 ↩ Takaisin tekstiin
- [3] Greving, C. E., & Richter, T. (2019). Distributed learning in the classroom: Effects of rereading schedules depend on time of test. Frontiers in Psychology, 9, 2517. koe · doi.org/10.3389/fpsyg.2018.02517 ↩ Takaisin tekstiin
- [4] Dunlosky, J., Rawson, K. A., Marsh, E. J., Nathan, M. J., & Willingham, D. T. (2013). Improving students' learning with effective learning techniques: Promising directions from cognitive and educational psychology. Psychological Science in the Public Interest, 14(1), 4–58. katsaus · doi.org/10.1177/1529100612453266 ↩ Takaisin tekstiin
- [5] Kornell, N., & Bjork, R. A. (2008). Learning concepts and categories: Is spacing the "enemy of induction"? Psychological Science, 19(6), 585–592. koe · doi.org/10.1111/j.1467-9280.2008.02127.x ↩ Takaisin tekstiin
- [6] Diekelmann, S., & Born, J. (2010). The memory function of sleep. Nature Reviews Neuroscience, 11(2), 114–126. katsaus · doi.org/10.1038/nrn2762 ↩ Takaisin tekstiin
- [7] Newbury, C. R., Crowley, R., Rastle, K., & Tamminen, J. (2021). Sleep deprivation and memory: Meta-analytic reviews of studies on sleep deprivation before and after learning. Psychological Bulletin, 147(11), 1215–1240. meta-analyysi · doi.org/10.1037/bul0000348 ↩ Takaisin tekstiin
- [8] Gillen-O'Neel, C., Huynh, V. W., & Fuligni, A. J. (2013). To study or to sleep? The academic costs of extra studying at the expense of sleep. Child Development, 84(1), 133–142. havainnoiva tutkimus · doi.org/10.1111/j.1467-8624.2012.01834.x ↩ Takaisin tekstiin
- [9] Pilcher, J. J., & Walters, A. S. (1997). How sleep deprivation affects psychological variables related to college students' cognitive performance. Journal of American College Health, 46(3), 121–126. koe · doi.org/10.1080/07448489709595597 ↩ Takaisin tekstiin
- [10] Kang, S. H. K., & Pashler, H. (2012). Learning painting styles: Spacing is advantageous when it promotes discriminative contrast. Applied Cognitive Psychology, 26(1), 97–103. koe · doi.org/10.1002/acp.1801 ↩ Takaisin tekstiin
- [11] Cordi, M. J., & Rasch, B. (2021). How robust are sleep-mediated memory benefits? Current Opinion in Neurobiology, 67, 1–7. katsaus · doi.org/10.1016/j.conb.2020.06.002 ↩ Takaisin tekstiin