Siirry sisältöön

Tavat ja suunnittelu

Stressi ja muisti kokeessa

Miten oppiminen toimii · Julkaistu · Näyttö: Alustava · Tietoa oppaasta

In English: Exam stress and memory

Stressi kokeessa voi vaikeuttaa muistamista: laboratoriotutkimuksissa juuri ennen muistitestiä tai sen aikana koettu stressi heikensi mieleen palauttamista keskimäärin, mutta vain vähän, kun taas pian oppimisen jälkeen koettu stressi pikemminkin auttoi [1]. Näyttö siitä, suojaako harjoitustestaus muistia stressiltä, on alustavaa: tunnettu koe viittasi siihen suuntaan, mutta myöhempi meta-analyysi ei löytänyt erityistä suojaavaa vaikutusta [2][3].

Moni jännittää tenttejä, ja moni opiskelija tuntee tilanteen, jossa eilen vielä mielessä ollut vastaus ei koesalissa suostu palaamaan. Muistitutkijat ovat selvittäneet, miten stressi vaikuttaa muistamiseen ja onko opiskelutavalla siinä merkitystä. Tässä artikkelissa kerrotaan, mitä tutkimuksissa on havaittu ja missä niiden rajat kulkevat. Artikkeli käsittelee oppimista, ei stressin tai ahdistuksen hallintaa. Jos stressi tai huoli vaikuttaa uneesi, terveyteesi tai arkeesi, kannattaa kääntyä opiskelijoiden terveyspalveluiden, opintopsykologin tai lääkärin puoleen.

Miksi pää lyö tyhjää kokeessa?

Tutkimus ei pysty kertomaan, miksi niin käy juuri sinulle, mutta keskimäärin stressi palauttamisen hetkellä vaikeuttaa muistamista [1].

Laboratoriossa stressiä tuotetaan yleensä lyhyellä koettelemuksella. Osallistuja pitää puheen vain muutaman minuutin valmistautumisella ja laskee päässään tuomariston edessä, tai hän pitää kättään jääkylmässä vedessä, kun häntä tarkkaillaan. Sen jälkeen hänen muistiaan verrataan niiden muistiin, jotka tekivät samaan aikaan rauhallisen tehtävän.

Vuonna 2017 julkaistu meta-analyysi kokosi yhteen 113 tällaista tutkimusta, joissa oli yhteensä 6 216 osallistujaa [1]. Stressin vaikutus riippui siitä, missä vaiheessa se koettiin:

  • Juuri ennen muistitestiä tai sen aikana koettu stressi heikensi mieleen palauttamista keskimäärin, mutta vain vähän (31 tutkimuksen perusteella standardoitu efektikoko oli g = −0,22). Tunnepitoisen aineksen muistamista se heikensi enemmän kuin neutraalin.
  • Pian oppimisen jälkeen koettu stressi pikemminkin paransi myöhempää muistamista.
  • Ennen oppimista tai sen aikana kokonaiskuva oli kirjava: stressi yleensä heikensi muistia, paitsi silloin, kun se koettiin juuri ennen oppimista ja liittyi suoraan opittavaan ainekseen.

Tekijät havaitsivat myös merkkejä siitä, että haittaa osoittaneet tutkimukset päätyivät muita todennäköisemmin julkaistuiksi. Mieleen palauttamiseen kohdistunut haitta säilyi silti, kun tämä otettiin laskelmissa huomioon.

Stressi palauttamisen hetkellä voi siis vaikeuttaa muistamista. Näissä tutkimuksissa keskimääräinen vaikutus on kuitenkin maltillinen, eikä ryhmän keskiarvo kerro juuri mitään siitä, miten yksittäinen ihminen reagoi.

Mitä vuoden 2016 koe havaitsi?

Science-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa 120 osallistujaa opetteli 30 sanaa ja 30 kuvaa [2]. Puolet heistä opiskeli ne neljään kertaan. Toinen puoli opiskeli ne kerran ja teki sen jälkeen kolme harjoitustestiä, joissa piti palauttaa mieleen niin monta sanaa tai kuvaa kuin pystyi. Oikeita vastauksia ei näytetty. Tutkimuskirjallisuudessa tätä kutsutaan harjoitustestaukseksi tai mieleen palauttamisen harjoitteluksi, ja sen etua uudelleen opiskeluun nähden testausvaikutukseksi.

Seuraavana päivänä puolet kummastakin ryhmästä piti puheen ja ratkaisi laskutehtäviä kahden tuomarin ja kolmen vertaisen edessä. Muut tekivät vastaavan tehtävän ilman stressiä. Sen jälkeen kaikki tekivät kaksi muistitestiä, toisen sanoista ja toisen kuvista: ensimmäisen viisi minuuttia tehtävän alkamisen jälkeen ja toisen noin 25 minuuttia sen alkamisesta. Tutkijat valitsivat ajoituksen siksi, että muissa tutkimuksissa stressihormoni kortisoli on siinä vaiheessa lähellä huippuaan. Tässä tutkimuksessa kortisolia ei mitattu.

Viiden minuutin kohdalla stressillä ei ollut vaikutusta. Myöhemmässä testissä ne, jotka olivat opiskelleet aineksen uudelleen, muistivat stressaantuneina vähemmän. Harjoitustestaamalla oppineille näin ei käynyt: stressin alla he muistivat suunnilleen saman verran kuin ilman stressiä ja enemmän kuin uudelleen opiskelleet, jotka eivät olleet kokeneet stressiä. Kun stressaantuneet ja stressittä jääneet lasketaan yhteen, harjoitustestanneet muistivat myöhemmässä testissä keskimäärin noin 11 sanaa tai kuvaa 30:stä ja uudelleen opiskelleet noin 8.

Tekijät esittävät, että stressi saattaa vaikuttaa vähemmän, kun muistijälki on vahva, ja että harjoitustestaus rakentaa vahvoja muistijälkiä, joihin johtaa useita reittejä [2]. Kyse on ehdotetusta selityksestä, jota koe ei suoraan testannut. Harjoitustestanneet myös muistivat kaikkiaan enemmän, joten tutkimuksesta ei voi päätellä, tekikö eron stressin alla itse harjoitustestaus vai yksinkertaisesti sen jättämät vahvemmat muistijäljet.

Onko tulos kestänyt myöhemmät tutkimukset?

Osittain. Sama tutkimusryhmä koetteli ajatusta uudelleen vaikeammalla aineksella, swahilinkielisillä sanoilla englanninkielisine vastineineen [4]. Kumpikin ryhmä kävi läpi neljä kierrosta, joissa sanaparit ensin opiskeltiin ja sitten yritettiin palauttaa mieleen. Yhdessä ryhmässä kerran muistettu pari jäi sen jälkeen pois testeistä, mutta sitä opiskeltiin yhä uudelleen. Toisessa jokaista paria yritettiin palauttaa mieleen joka kierroksella. Ensimmäisessä kokeessa stressitehtävä tehtiin päivä oppimisen jälkeen. Stressi ei heikentänyt muistamista kummassakaan ryhmässä, eivätkä ryhmät eronneet toisistaan. Toisessa kokeessa kaikki tekivät viikon kuluttua oppimisesta yhden testin ennen stressitehtävää ja toisen sen jälkeen. Molemmat ryhmät muistivat stressitehtävän jälkeisessä testissä vähemmän kuin sitä edeltäneessä. Tämä testi oli kuitenkin kaikilla järjestyksessä toinen, eikä mukana ollut ryhmää ilman stressitehtävää, joten laskua ei voi panna pelkän stressin piikkiin. Mieleen palauttamista jatkanut ryhmä menestyi kaiken kaikkiaan paremmin, ja tekijöiden mukaan se muisti stressitehtävän jälkeenkin enemmän kuin uudelleen opiskellut ryhmä ennen sitä.

Unkarilaisessa tutkimuksessa harjoitustestaamalla opitut sanaparit muistettiin viikkoa myöhemmin paremmin kuin uudelleen opiskellut parit, riippumatta siitä, tehtiinkö juuri ennen lopputestiä stressaava tehtävä [5].

Vuonna 2025 julkaistu meta-analyysi kokosi yhteen 10 artikkelia ja 908 osallistujaa [3]. Kaikki osallistujat olivat opiskelijoita, ja useimmat opettelivat sanalistoja. Stressin alla harjoitustestaus oli uudelleen opiskelua kohtalaisesti edellä (g = 0,45), ja hieman vähemmän yhdessä arviossa, jossa mahdollinen julkaisuharha oli korjattu. Näissä tutkimuksissa stressi ei kuitenkaan heikentänyt muistia luotettavasti edes niillä, jotka olivat opiskelleet aineksen uudelleen. Siksi tekijät arvelevat, että harjoitustestaus saattaa tuoda vakaan hyödyn riippumatta siitä, onko ihminen stressaantunut, eikä niinkään erityistä suojaa juuri stressiä vastaan. He pitävät kaikkia johtopäätöksiä alustavina, koska tutkimusten stressitehtävät eivät mitattavasti heikentäneet muistia. Tutkimukset olivat lisäksi pieniä, niiden tulokset vaihtelivat paljon, ja jokaiseen liittyi jonkinlainen harhan riski.

Varovasti tiivistettynä: harjoitustestaamalla opittu muistetaan yleensä paremmin, ja useimmissa näistä tutkimuksista etu säilyi myös stressaavissa testiolosuhteissa. Niissä kuudessa vertailussa, joissa lopputesti tehtiin alle vuorokauden kuluttua oppimisesta, meta-analyysi ei löytänyt selvää etua, mutta näin harvan tutkimuksen perusteella tulos on epävarma. Se, onko harjoitustestauksesta mitään erityistä apua juuri stressiä vastaan, on yhä avoin kysymys.

Onko mielialalla väliä harjoitellessa?

Kahden tutkimusryhmän kokeiden perusteella ei ehkä kovin paljon. Kun osallistujat saatettiin kielteiseen, neutraaliin tai myönteiseen mielialaan ennen lyhyiden asiatekstien opiskelua tai ennen niiden harjoittelua, harjoitustestaus oli viikkoa myöhemmin uudelleen opiskelua edellä suunnilleen yhtä paljon kaikissa mielialoissa [6]. Lievä ahdistunut mieliala, joka saatiin aikaan kuvilla ja musiikilla ennen harjoittelua ja sen aikana, ei myöskään muuttanut testausvaikutusta, ei heti harjoittelun jälkeen eikä kaksi päivää myöhemmin [7].

Paine itse harjoittelussa voi olla eri asia. Yhdessä laboratoriotutkimuksessa osalle osallistujista harjoitustestit saatiin tuntumaan siltä, että niissä oli paljon pelissä. He pärjäsivät testeissä yhtä hyvin kuin ne, joiden testeissä ei ollut mitään pelissä, mutta muistivat myöhemmin vähemmän. Vain paineettomat harjoitustestit olivat uudelleenlukua edellä [8]. Oikeissa luokkahuoneissa auttoivat sekä arvosanaan vaikuttaneet että siihen vaikuttamattomat harjoitustestit, ja suunnilleen yhtä paljon [9]. Oman harjoittelun voi helposti pitää sellaisena, ettei siinä ole mitään pelissä, ja silloin se ehkä tuntuu vähemmän arvostelulta.

Voiko harjoitustestaus vähentää koejännitystä?

Mahdollisesti, mutta näyttö tulee enimmäkseen luokkahuoneista ja opiskelijoiden omista arvioista. Vuonna 2023 julkaistu meta-analyysi kokosi yhteen 24 tutkimusta, joista useimmat olivat luokkahuoneissa tehtyjä vertailuja ilman satunnaista ryhmiin jakoa. Harjoitustestejä tehneet opiskelijat kertoivat keskimäärin kokevansa vähemmän koejännitystä kuin vertailuryhmien opiskelijat. Ero oli keskikokoinen (g = −0,52) ja suurempi, kun harjoitustestit olivat helpompia, mutta tekijät pitävät jälkimmäistä havaintoa vain suuntaa antavana. Heidän mukaansa tutkimus on vasta alkuvaiheessa, ja harjoitustesti voi itsessään tuntua stressaavammalta kuin uudelleen opiskelu [10].

Pienessä laboratoriokokeessa 48 opiskelijaa katsoi 21 minuutin tallennetun tilastotieteen luennon. Ne, jotka vastasivat lyhyisiin testeihin luennon osien välissä, arvioivat jännittävänsä lopputestiä vähemmän kuin ne, jotka opiskelivat saman aineksen uudelleen tai laskivat laskutehtäviä [11]. Kyselyssä, johon vastasi 1 408 yläkoulu- ja lukioikäistä oppilasta, joiden tunneilla harjoiteltiin mieleen palauttamista, 72 % sanoi jännittävänsä sen ansiosta kokeita vähemmän [12]. Kumpikin perustuu opiskelijoiden omiin arvioihin: toinen on pieni koe, jossa oli vain yksi luento, toinen kysely ilman vertailuryhmää.

Kun 238 tutkimuksen tulokset koottiin yhteen, opiskelijat, jotka kertoivat kokevansa enemmän koejännitystä, saivat kokeista keskimäärin hieman heikompia tuloksia ja hieman huonompia arvosanoja. Yhteys oli pienestä kohtalaiseen [13]. Kyse on korrelaatiosta: se ei osoita, että jännitys aiheuttaisi heikommat tulokset. Jos koejännitys tuntuu ylivoimaiselta, siitä kannattaa puhua ammattilaisen kanssa. Tämä artikkeli ei korvaa sitä apua.

Mitä tämä tarkoittaa opiskelulle?

Tutkimukset viittaavat tapoihin, jotka auttavat muistia ylipäätään:

  • Palauta mieleen, älä vain lue uudelleen. Tee sitä jo kurssin aikana, ja pidä harjoittelu sellaisena, ettei siinä ole mitään pelissä.
  • Tarkista vastauksesi jälkeenpäin. Laajassa, pääosin laboratoriotutkimuksia kokoavassa meta-analyysissa harjoitustestit auttoivat enemmän, kun niitä seurasi palaute [14].
  • Jatka mieleen palauttamista vielä ensimmäisen onnistumisen jälkeen. Yhdessä kokeessa sanaparit, joita palautettiin mieleen vielä ensimmäisen oikean vastauksen jälkeen, muistettiin viikkoa myöhemmin paljon paremmin kuin parit, joita ei enää testattu sen jälkeen, kun ne oli kerran muistettu [15]. Saman laboratorion kahdessa stressikokeessa ylimääräisestä palauttamisharjoittelusta ei ollut etua seuraavan päivän testissä, mutta viikon päästä tehdyssä testissä oli [4].

Siitä, kannattaako kokeen edellisenä yönä tinkiä unesta lukemisen hyväksi, kerrotaan unta ja oppimista käsittelevässä artikkelissa.

Mitä tutkimus ei sano

  • Että harjoitustestaus estäisi stressin vaikutukset muistiin. Viikon kokeessa myös mieleen palauttamista jatkanut ryhmä muisti stressitehtävän jälkeen vähemmän kuin ennen sitä [4], eikä meta-analyysi pystynyt osoittamaan erityistä suojaavaa vaikutusta [3].
  • Että stressi pilaisi muistin. Palauttamisen hetkellä koetun stressin keskimääräinen vaikutus on pieni, ja pian oppimisen jälkeen koettu stressi pikemminkin auttoi [1].
  • Että laboratoriotulokset siirtyisivät sellaisinaan oikeisiin tentteihin. Useimmissa tutkimuksissa osallistujat olivat opiskelijoita, opittavana oli sanalistoja tai kuvia, stressi tuotettiin lyhyellä laboratoriotehtävällä, kuten julkisella puheella, ja lopputesti tehtiin samana päivänä tai enintään viikon kuluttua oppimisesta [3].
  • Miksi harjoitustestaus toimii. Ajatus, että vahvempiin muistijälkiin johtaa useita reittejä, on tekijöiden ehdottama selitys eikä vakiintunut mekanismi [2].
  • Miten stressiä tai ahdistusta hallitaan. Tämä tutkimus koskee oppimista, ei hoitoa. Niissä asioissa kannattaa kääntyä terveydenhuollon ammattilaisen puoleen.
  • Mieleen palauttaminen ja testausvaikutus

    Miksi opitun palauttaminen mieleen ja vastausten tarkistus pitävät asian yleensä muistissa uudelleen lukemista pidempään: active recall tutkimuksen valossa.

  • Palaute ja virheistä oppiminen

    Miksi palaute testin jälkeen on tärkeää, milloin väärä arvaus auttaa oppimaan ja miksi varmana tehty virhe korjaantuu usein helpoimmin, vaikka voi palata.

  • Kuinka monta kertaa asia pitää kerrata?

    Ensimmäinen oikea vastaus on hyvä alku, ei maali. Mitä tutkimus kertoo harjoittelusta tavoitetasoon, toistuvasta uudelleenoppimisesta ja lopettamisesta.

  • Uni ja oppiminen

    Mitä tutkimukset kertovat unesta ja juuri opitusta, mitä valvottu yö maksaa muistille ja mitä tiedetään kokeen edellisen yön unesta.

  • Opiskelusta tapa: kuinka kauan uuden tavan oppiminen kestää?

    21 päivän sääntö ei saa tukea. 66 päivän tutkimus mittasi arkitekoja, ei opiskelua. Mitä jos–niin-suunnitelma tekee ja miksi väliin jäänyt päivä painaa vähän.

  • Keskittyminen opiskeluun: tarkkaavaisuus ja moniajo

    Miksi jaettu huomio yleensä heikentää muistamista, mitä läppärikokeet kertovat moniajajista ja lähellä istuvista ja ovatko käsin tehdyt muistiinpanot parempia.

Lähteet

Kaikki oppaan lähteet

  1. [1] Shields, G. S., Sazma, M. A., McCullough, A. M., & Yonelinas, A. P. (2017). The effects of acute stress on episodic memory: A meta-analysis and integrative review. Psychological Bulletin, 143(6), 636–675. meta-analyysi · doi.org/10.1037/bul0000100
  2. [2] Smith, A. M., Floerke, V. A., & Thomas, A. K. (2016). Retrieval practice protects memory against acute stress. Science, 354(6315), 1046–1048. koe · doi.org/10.1126/science.aah5067
  3. [3] Mihaylova, M., Zocca, M., Kliegel, M., & Rothen, N. (2025). Does retrieval practice protect memory against stress? A meta-analysis. Swiss Psychology Open, 5(1), Article 6. meta-analyysi · doi.org/10.5334/spo.101
  4. [4] Smith, A. M., Davis, F. C., & Thomas, A. K. (2018). Criterial learning is not enough: Retrieval practice is necessary for improving post-stress memory accessibility. Behavioral Neuroscience, 132(3), 161–170. koe · doi.org/10.1037/bne0000240
  5. [5] Szőllősi, Á., Keresztes, A., Novák, B., Szászi, B., Kéri, S., & Racsmány, M. (2017). The testing effect is preserved in stressful final testing environment. Applied Cognitive Psychology, 31(6), 615–622. koe · doi.org/10.1002/acp.3363
  6. [6] Emmerdinger, K. J., & Kuhbandner, C. (2019). Tests improve memory – no matter if you feel good or bad while taking them. Memory, 27(8), 1043–1053. koe · doi.org/10.1080/09658211.2019.1618339
  7. [7] Tse, C.-S., Chan, M. H.-M., Tse, W.-S., & Wong, S. W.-H. (2019). Can the testing effect for general knowledge facts be influenced by distraction due to divided attention or experimentally induced anxious mood? Frontiers in Psychology, 10, 969. koe · doi.org/10.3389/fpsyg.2019.00969
  8. [8] Hinze, S. R., & Rapp, D. N. (2014). Retrieval (sometimes) enhances learning: Performance pressure reduces the benefits of retrieval practice. Applied Cognitive Psychology, 28(4), 597–606. koe · doi.org/10.1002/acp.3032
  9. [9] Yang, C., Luo, L., Vadillo, M. A., Yu, R., & Shanks, D. R. (2021). Testing (quizzing) boosts classroom learning: A systematic and meta-analytic review. Psychological Bulletin, 147(4), 399–435. meta-analyysi · doi.org/10.1037/bul0000309
  10. [10] Yang, C., Li, J., Zhao, W., Luo, L., & Shanks, D. R. (2023). Do practice tests (quizzes) reduce or provoke test anxiety? A meta-analytic review. Educational Psychology Review, 35(3), Article 87. meta-analyysi · doi.org/10.1007/s10648-023-09801-w
  11. [11] Szpunar, K. K., Khan, N. Y., & Schacter, D. L. (2013). Interpolated memory tests reduce mind wandering and improve learning of online lectures. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 110(16), 6313–6317. koe · doi.org/10.1073/pnas.1221764110
  12. [12] Agarwal, P. K., D'Antonio, L., Roediger, H. L., III, McDermott, K. B., & McDaniel, M. A. (2014). Classroom-based programs of retrieval practice reduce middle school and high school students' test anxiety. Journal of Applied Research in Memory and Cognition, 3(3), 131–139. havainnoiva tutkimus · doi.org/10.1016/j.jarmac.2014.07.002
  13. [13] von der Embse, N., Jester, D., Roy, D., & Post, J. (2018). Test anxiety effects, predictors, and correlates: A 30-year meta-analytic review. Journal of Affective Disorders, 227, 483–493. meta-analyysi · doi.org/10.1016/j.jad.2017.11.048
  14. [14] Rowland, C. A. (2014). The effect of testing versus restudy on retention: A meta-analytic review of the testing effect. Psychological Bulletin, 140(6), 1432–1463. meta-analyysi · doi.org/10.1037/a0037559
  15. [15] Karpicke, J. D., & Roediger, H. L., III (2008). The critical importance of retrieval for learning. Science, 319(5865), 966–968. koe · doi.org/10.1126/science.1152408

Opas on yleistietoa oppimisen tutkimuksesta opiskelijoille, ei lääketieteellistä neuvontaa.